01.12.2011 - 13:36
Eduskunta käsittelee tänään 1.12.2011 adoptiolainsäädännön kokonaisuudistusta. Olen itse osallistunut tiiviisti lain valmisteluun lakivaliokunnassa. Laissa on monia hyviä uudistuksia, mutta myös epäkohtia. Tässä puheeni etukäteen luettavaksi:
Uutena kansanedustajana on ollut erittäin mielenkiintoista pureutua nyt käsittelyssä olevaan adoptiota koskevaan lainsäädännön uudistamiseen.
Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Samalla kehitetään kotimaista adoptioprosessia ottamalla lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja sekä saatetaan myös kotimaiset adoptiot lupamenettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden tavoin.
Hallituksen esitykseen sisältyy monia hyviä uudistuksia. Niistä muutamia haluan nostaa tässä esiin.
Punaisena lankana tässä adoptiolain kokonaisuudistuksessa on ollut lapsen edun edistäminen adoptioasioissa ja tämä periaate on nyt myös kirjattu lakiin. Omassa mietinnössään lakivaliokunta korostaakin, että tämän tavoitteen tulee olla ensi sijalla myös käytännössä uusia lakeja tulkittaessa ja sovellettaessa.
Lapsen edun määrittely voi olla mutkikasta. Ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi lapselle hyväksi. Lapsen etu on sidoksissa aina tiettyyn yksittäiseen tapaukseen ja tiettyyn lapseen. Kuitenkin lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on ratkaisu aina muotoiltava siten, että sen voidaan parhaiten katsoa toteuttavan lapsen etua kussakin tilanteessa. Sosiaalityötekijät ovatkin vaativan tehtävän äärellä määrittäessään lapsen etua.
Lakivaliokunta kävi perusteellisen keskustelun adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevista vaatimuksista. Myös asiantuntija kuulemisissa kuultiin hyvin erilaisia näkemyksiä asiaa koskien.
Adoptiolakiin esitetään kirjattavaksi uudet säännökset adoptionhakijan vähimmäis- ja enimmäisikäerosta, kun kyse on alaikäisen lapsen adoptiosta.
Onko sitten aina lapsen edun mukaista määritellä laissa jyrkät ikävaatimukset?
Esimerkiksi jos iältään 42-vuotias ja 47-vuotias pariskunta adoptoisivat 3-vuotiaan lapsen ja haluaisivat myöhemmin tälle adoptiosisaruksen, tilanne olisi hankala. Todennäköisesti uuteen adoptioprosessiin ei ryhdyttäisi aivan heti, vaan pienen ajan kuluttua ensimmäisen lapsen saamisesta. Uusi pitkä adoptioprosessi saattaisi aiheuttaa sen, että toinen puolisoista ehtisi tulla 50-vuoden ikään, jonka jälkeen hän ei enää olisi adoptiokelpoinen. Itse ajattelen, että oma sisar, adoptoitu tai biologinen, on aina lapsen edun kannalta hyvä asia. Sisarussuhde on läpi elämän kestävä suhde, jonka kautta voi peilata omaa lapsuuttaan. Sisaruksilla on samat lähtökohdat ja samanlaisia kokemuksia lapsuuden perheestä.
Lakivaliokunta omassa mietinnössään kiinnitti erityistä huomiota adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevien vaatimusten poikkeusperusteisiin.
Erittäin tärkeänä muutosehdotuksena pidän sitä, että myös kotimaisissa adoptioissa edellytettäisiin lupaa adoptiolautakunnalta samalla tavoin kuin nykyisin edellytetään kansainvälisissä adoptioissa.
Lupamenettelyn avulla voidaan arvioida jo varhaisessa vaiheessa hakijoiden soveltuvuus adoptiovanhemmiksi.
Kansainvälisissä adoptioissa edellytetään lähtökohtaisesti adoptioluvan lisäksi kansainvälisen adoptiopalvelun saamista sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymältä palvelunantajalta. Nyt esitetään, että myös sellaiset adoptiot, jotka toteutuvat ilman kansainvälistä adoptiopalvelua, eli niin kutsutut itsenäiset adoptiot, saatetaan lupamenettelyn piiriin.
Edellä mainitut muutosehdotukset merkitsevät tiukentuvaa suhtautumista itsenäisiin adoptioihin. Tämä on perusteltua, sillä tällainen itsenäinen adoptio on erittäin riskialtis. Suomalaisen palvelunantajan luvan puuttuminen johtaa siihen, että lapsikaupan riski lisääntyy.
Hallituksen esityksessä esitetään, etteivät muut kuin aviopuolisot voi adoptoida yhdessä. Yhteisadoptiota ei siten mahdollistettaisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolille tai avopareille.
Itse yllätyin kuullessani, miten moni asiantuntija olisi katsonut, että rekisteröidyssä parisuhteessa ja avoliitossa elävät olisi pitänyt rinnastaa aviopuolisoihin adoptiolain kokonaisuudistuksessa.
Lapsen edun kannalta tärkeää on löytää lapselle rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, jotka molemmat täyttävät adoptionhakijalle asetetut kriteerit ja ovat alusta asti osallistuneet adoptioneuvontaan. Uskon, että adoptioneuvonnan kautta löytyy lapselle parhaat mahdolliset vanhemmat, olivatpa he sitten avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Nyt peräänkuulutan hallitukselta rohkeutta poistaa lainsäädännöstä turhanaikaisten ennakkoluulojen seurauksena syntynyt epätasa-arvo ja noudattaa perustuslakiin kirjattua kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Lakivaliokunta toteaa mietinnössään, että avoliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden osalta ei hallituksen esitystä valmisteltaessa arvioitu. Kyseisen säännöksen mahdolliset muutostarpeet on tarvittaessa selvitettävä ja arvioitava erikseen. Toivon, että asiaan palataan mahdollisimman pian.
07.11.2011 - 21:20
Tänään kaupunginhallituksessa käsittelyssä oli valtuustoaloitteeni koskien kulttuurisetelin myöntämistä pienituloisille. Kh antoi vihreää valoa aloitteelleni, mutta lopullisen siunauksen antaa ensi maanantain valtuusto.
Kovan mielenkiinnon vuoksi aloitteeni on tässä:
Valtuutettu Aino-Kaisa Pekonen ym. jättivät seuraavan valtuustoaloitteen:
”Monet kaupungin tukemat kulttuuritapahtumat ja kaupungin taidelaitosten esitykset pyörivät usein vajaille yleisöille. Näytöksen järjestäminen maksaa kuitenkin saman verran siitä huolimatta, kuinka paljon yleisöä on paikalla.
Toisaalta on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin syrjässä lähes kaikesta kulttuuritarjonnasta. Syitä tähän on köyhyys, asenteet ja tiedon puute.
Kaikkein pienituloisimmat käyttävät kaupungin tarjoamia kulttuuripalveluja kaikkein vähiten. Tämä on harmi, sillä kulttuuri vähentää todistetusti syrjäytymisriskiä, lisää hyvinvointia ja ihmisen kokemaa yhteiskunnallista osallisuutta.
Esitän, että Riihimäen kaupunki ottaa käyttöön kulttuurisetelijärjestelmän, jossa kulttuuriseteleitä jaetaan työttömille ja pienituloisille. Näillä seteleillä pääsisi maksutta katsomaan esimerkiksi Riihimäen teatterin näytöksiä tai taidemuseon näyttelyitä ja muita julkisesti rahoitettuja kulttuuritapahtumia. Seteleillä ei pääsisi ensi-iltoihin tai loppuunmyytyihin näytöksiin.
Tällä tavoin seteli ei maksaisi käytännössä mitään, sillä näytökset pyörivät jokitapauksessa, eikä niiden kustannus muutu vaikka sali olisi täynnä. Samalla lisättäisiin pienituloisten hyvinvointia. Mielestäni kyseessäni on ns. win-win-tilanne, eli kaikki voittavat!
Seteleitä voitaisiin tarjota perusturvakeskuksessa tai työvoimatoimistossa samalla kun virkailijat käsittelevät asiakkaiden muitakin asioita. Lisätyötä ei näin juurikaan tulisi.
Seteleiden saajina olisivat ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.
Esitän, että Riihimäen kaupunki rupeaa myöntämään edellä kuvatun kaltaisia kulttuuriseteleitä pienituloisille kuntalaisille.”
Ehdotus/KJ:
Kaupunginhallitus päättää ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että kulttuuriseteli otetaan saatujen lausuntojen mukaisesti käyttöön kokeiluna vuonna 2012 kohderyhmänä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat. Kokeilun tulosten perusteella päätetään käytännön jatkamisesta ja mahdollisesta laajentamisesta muihin kohderyhmiin.
06.11.2011 - 14:11
Viikko alkoi viime maanantaina Riihimäen kaupunginvaltuuston budjettiseminaarilla. Riihimäen tilanne ei näytä hyvältä, mutta emme ole mikään katstrofikuntakaan. Suurimmat haasteet liittyvät sosiaali- ja terveyspuolen hoitamiseen. Soten osuus Riihimäen budjetista on lähes 60% ja koko sote puoli on aika levällään tällähetkellä. Huomisessa kaupunginhallituksen kokouksessa listalla on luopuminen yhteispäivystyshankkeesta, joka piti toteuttaa yhdessä naapurikuntien Lopen ja Hausjärven kanssa. Nyt hanke kaatuu ja Riihimäki jatkaa sote-puolen kehittämistä yksin. Toinen ongelmakohta on raakamaan loppuminen. Tonttimaata ei Riihimäellä ole enään moneksi vuodeksi.
Tiistaina lakivaliokunta kuuli vielä asiantuntijoita liittyen adoptiolain uudistukseen. Valiokuntatyöskentely on osoittautunut hurjan paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä osasin odottaa. Kuulemme maan parhaita asiantuntijoita käsittelyssä olevista asioista ja teemme kysymyksiä ja annamme niiden pohjalta lausuntoja ja mietintöjä. Adoptiolaissa on riittänyt mietittävää.
Iltapäivällä tapasin Hämeenlinnan Kaurialan lukion oppilaita yhdessä Timo Heinosen (kok.) ja Ismo Soukolan (ps.) kanssa. Nuoria on aina ilo tavata eduskunnassa, sillä he ovat niin aitoja ajatustensa ja mielipiteittensä kanssa.
Keskiviikkona olin Riihimäen kaupunginhallituksen kanssa vieraana Janakkalan kunnanhallituksen kutsusta Turengin asemalla. Vierailu oli erittäin hyvä ja onnistunut. Vaikka olemme Janakkalan kanssa naapureita, niin meillä on hävettävän vähän yhteistyötä. Ilmeisesti tähänkin on tulossa muutos. Onneksi.
Torstaina koin todellisen dejavu-ilmiön, kun työpäivän päätteeksi pyöräilin asemalta Arjalle. Istuimme pöydän ääressä suunnittelemassa Arjan, Saulin ja Mariannan kanssa ministeri Kyllösen tammikuista Hämeen vierailua. Saman pöydän ääressä istuttiin satunnaisesti koko viime vuosi suunnittelemassa mun vaalikampanjaa. Ilmeisen hyvin istuttu.
Perjantaina vietettiin Nenäpäivää. Osallistuin itse keräykseen 50 euron summalla ja haastoin mukaan myös kaikki Riihimäen luottamushenkilöt pienellä summalla. Illalla katsoin Nenäpäivän lähetystä YLEltä silmät kyynelistä märkinä. Miten 2010-luvun maailmassa voi vielä olla niin paljon hätää?
Lauantaina kävin esikoiseni kanssa katsomassa Riihimäen Nuorisoteatterin ensi-illassa "Lex-Ihmemaa Liisan seikkailut". Ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka älyttömän taitavia nuoria meillä Riihimäellä kasvaa. Itse en koskaan ole harrastanut teatteria, mutta olen kyllä istunut monesti katsomossa. Muistan, kun 1994 vanhempani pakottivat minut ja vanhemman veljeni katsomaan "Kuun poika" - näytelmän ensi-iltaa. Näytelmässä taisi olla nuoremman veljeni Akun ensimmäinen isompi esiintyminen teatterin lavalla. Äiti oli sitä mieltä, että esitys on tultava katsomaan, sillä "Jos Akusta joskus tulee jotain, niin voitte ainakin sanoa nähneenne tämän." Uskon, että eilenkin katsomossa istui vanhempia, joiden nuorista vielä kuullaan.
28.06.2011 - 19:41
Arvoisa puhemies,
Osallistuin uutena kansanedustajana Säätytalolla käytyihin hallitusneuvotteluihin. Tehtävä ei ollut helppo, mutta kokemuksena upea ja erittäin opettavainen.
Olin neuvottelijana oikeuspolitiikan ja sisäisen turvallisuuden työryhmässä. Maahanmuutto ja harmaa talous jaettiin alatyöryhmiksi. Itse osallistuin maahanmuuton alatyöryhmään. Nostankin tässä nyt muutamia seikkoja hallitusohjelmasta liittyen maahanmuuttopolitiikkaan.
Maahanmuuttopolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään ihmisten liikkumista valtioiden rajojen yli. Keskustelu maahanmuutosta on noussut viime aikoina ja etenkin ennen vaaleja pinnalle.
Maassa maan tavalla –periaatteeseen vetoaminen on yksi keskeisimmistä tavoista tukahduttaa keskustelua kulttuurisesti joustavista pelisäännöistä, jotka huomioisivat myös toisenlaisia tapoja olla ja elää.
Maahanmuuttaja on ihminen joka syystä tai toisesta siirtyy toiseen maahan elämään. Maahanmuuttaja voi muuttaa työn perässä, perheen mukana paremman tulevaisuuden toivossa tai olosuhteiden pakosta. Viime vuosina maahanmuutosta käyty keskustelu on pyörinyt lähes yksinomaan uhkakuvien ja turvallisuuskysymysten ympärillä. Tähän keskusteluun liittyvät terrorismin vastainen sota, järjestäytynyt rikollisuus sekä ihmis- ja huumekauppa, mutta eivät juurikaan ne ihmiset, jotka muuttavat. Maahanmuutosta on tullut uhka ja kirosana, ja maahanmuuttajiin on jo valmiiksi isketty rikollisten leima.
Työryhmässä maahanmuutosta puhuttiin hyvässä hengessä ja hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa. Ja näin pitää ollakin. Me emme pärjää ilman maahanmuuttajia ja ulkomaista työvoimaa.
Arvoisa puhemies,
Hallitus pitää maahanmuuttajien kotoutumista ja syrjinnän torjuntaa keskeisenä toimintana tällä hallituskaudella. Tavoitteena on maahanmuuttopolitiikan linja, joka tukee suvaitsevaisen, turvallisen ja moniarvoisen Suomen rakentamista sekä lisää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.
Hallituksen tavoitteena on turvata hallitut työmarkkinat sekä yhtäläiset oikeudet työntekijöille kansainvälistyvillä ja avoimilla työmarkkinoilla. Hallitus pyrkii maahanmuuttajien työllisyysasteen nostamiseen, vaikuttavampaan kotouttamispolitiikkaan, turvapaikkahakemusten nopeampaan käsittelyyn ja tehokkaaseen syrjinnän torjumiseen.
Kotouttaminen tarkoittaa niitä toimia, joilla viranomaiset auttavat maahanmuuttajia kotoutumaan. Kotoutumisen tavoitteena on, että maahanmuuttaja saavuttaa sellaiset tiedot ja taidot, jotka ovat tarpeen suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Koulutus ja kielen oppiminen ovat tässä avainasemassa ja uusi hallitusohjelma tehostaa maahanmuuttajien pääsyä kotoutumiskoulutukseen ja kielenopetukseen koko maassa.
Arvoisa puhemies,
Neuvotteluissa vasemmistoliitto piti tärkeänä, että maahanmuuttopolitiikan osalta lisätään voimavaroja maahanmuuttajien kotouttamiseen, erityisesti työllisyyden parantamiseen, kielikoulutukseen ja hakemusten käsittelyaikojen lyhentämiseen. Samoin tärkeänä pidettiin ihmiskaupan uhriksi joutuneiden tunnistamista maahanmuuttopolitiikassa. Vasemmistoliitto halusi myös nostaa hallitusohjelmassa esille kunniaväkivallan tai pakkoavioliiton uhriksi joutumisen uhan tunnistamisen. Nämä tärkeät asiat on huomioitu uudessa hallitusohjelmassa.
Vasemmistoliitto olisi halunnut, että kotouttamissuunnitelmasta olisi tehty lakisääteinen oikeus kaikille maahanmuuttajille. Kotouttamissuunnitelmasta ei kuitenkaan määrärahojen puutteen vuoksi voida tehdä lakisääteistä oikeutta tällä hallituskaudella ja tähän asiaan tuleekin palata myöhemmin. Onnistunut kotoutuminen on perusta onnistuneelle maahanmuutolle.
19.06.2011 - 20:27
"Hyvät puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän jäsenet
Oma kansanedustajan urani alkoi vauhdikkaasti noin kaksi kuukautta sitten kun pääsin tai jouduin Säätytalolle suoraan neuvottelupöytään, tosin turvallisesti Kalliorinteen Riston ja Kuuselan Jyrin kanssa. Me olimme oikeuspolitiikan, sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton - työryhmässä ja myös harmaa talous kuului meille. Ryhmässä tehtiin kovasti töitä, saatiin hyviä kirjauksia, mutta pettymyksiäkin matkanvarrelle sattui.
Elämä on kompromisseja. Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi ja taistelisi vastaan. Mutta asioita voi hoitaa parempaan suuntaan askel kerrallaan.
Hyvässä parisuhteessakin vaaditaan kompromisseja. Ei voi ajatella että on vain minä, minun ajatukseni, arvot ja intohimot. Jos toinen haluaa lähteä viettämään iltaa leffaan ja toinen haluaa mennä nukkumaan, voidaan katsoa vaikka elokuva kotisohvalla. Vastaan tulemista tarvitaan - myös politiikassa.
Nyt kuuluukin kysymys; Haluammeko me olla pienin oppositiopuolue, joka arvostelee kovin sanoin hallituksen tekemiä esityksiä, joita olemme olleet itsekin säätämässä ja hyväksymässä. Vai haluammeko me olla kolmanneksi suurin hallituspuolue, joka jatkaa neuvotteluita muiden puolueiden kanssa hallituksessa kahden ministerin voimin.
Minä uskon, että tämän hallitusohjelman kanssa me voimme elää, tehdä uskottavaa politiikkaa vastuullisesti ja siksi kannatan osallistumista hallitukseen.
Haluan vielä kiittää neuvotteluryhmää ja asiantuntijoita yhdessä ja erikseen hyvästä yhteishengestä. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsee puheenjohtaja Paavo. Paavo jaksoi tsempata ja luoda uskoa välillä epätoivoonkin vaipuneeseen porukkaan. Ja taas väännettiin."
Minä siis olin vasemmistoliiton hallitukseen menon kannalla. Hallitustaipaleesta ei tule helppo, mutta kuka pitää hallituksessa pienituloisen tai köyhän puolia, ellei vasemmisto ole mukana hallituksessa. Saimme neuvotteluissa monia hyviä kirjauksia ohjelmaan ja muutamalle puoluevaltuuston jäsenelle hyvät kirjaukset olisivat riittäneet. Minusta on kuitenkin vastuullista, että vasemmisto lähtee myös mukaan hallitukseen edistämään asioita, jotka ovat hallitusohjelmassa vielä muodossa selvitetään.
Saimme kaksi ministerinsalkkua. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki valittiin yksimielisesti Kulttuuri- ja urheiluministeriksi. Salkku on kuin tehty Paavolle. Kuka oli ollut parempi valinta tähän tehtävään kuin intohimoinen jalkapallofani ja kulttuurin suurkuluttaja. Raskaan liikenneministerin salkun ottaa kannettavakseen Kainuulainen Merja Kyllönen, joka lupasi jo tarttua vaikka lumikolaan omin käsin ensi talven pyryjen yllättäessä.
Kentältä on tulvinut paljon palautetta. Puolesta ja vastaan. Toivon nyt luottamusta eduskuntaryhmän, puoluehallituksen sekä puoluevaltuuston demokraattiselle päätökselle osallistua hallitukseen. Uskon vahvasti, että hallitusyhteistyö etenkin sosiaalidemokraattien ja vihreiden, sekä kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja rkp:n kanssa on meille parempi vaihtoehto kuin oppositio keskustan ja perussuomalaisten kanssa.
02.06.2011 - 21:06
Kansanedustajan työni alkoi melko rytinällä, kun pääsin suoraan politiikan huipulle, hallitusneuvotteluihin. Pienen puolueen edustajana etuna tai ongelmana oli se, ettei ryhmästä voitu valita huippuasiantuntijoita neuvottelijoiksi, vaan töihin pääsivät kaikki puolueen kansanedustajat. Neuvottelijoiksi kutsuttiin vielä luopuneita tai pudonneita konkariedustajia tuomaan kokemusta neuvottelupöytiin, sekä eri alojen huippuasiantuntijoita.
Minun neuvottelupaikkani löytyi oikeus- ja sisäasiainministeriön työryhmästä. Ei ehkä ihan omita osaamistani, mutta parasta oppia uuteen työhöni lakivaliokunnassa. Ryhmässä käsiteltiin varsin mielenkiintoisia aiheita, mm. valtion tuottavuusohjelman vaikutuksia vankeinhoitoon ja poliisin resursseihin, harmaantalouden torjuntaa ja maahanmuuttopolitiikkaa. Työryhmässä vasemmistoliittoa edustivat kanssani pääneuvottelijana toiminut Risto Kalliorinne sekä lainsäädäntösihteeri Jyri Kuusela.
Päivät Säätytalolla rytmittyivät selkeästi ja vitsailimmekin jo laitostumisen oireista, kun päivät noudattivat selkeää kaavaa. Asiantuntijoita, keskustelua, lounasta, ryhmäkokouksia, työryhmiä, kahvia ja puolikkaita banaaneita. Hienoa oli, että näin uutena kansanedustaja pääsi verkostoitumaan monen kansanedustajan ja puolueiden työntekijöiden kanssa yli puoluerajojen.
Vasemmistoliitolla oli selkeät reunaehdot ja tavoitteet joita lähdimme viemään neuvotteluihin. Kaikki kynnyskysymyksemme ovat edelleen luettavissa puolueen sivuilla. Säätytalon "radiohiljaisuus" sai kuitenkin kentällä ikävääkin liikehdintää aikaan, ja välillä tuntui, että kentän luottamus puoluejohtoon ja neuvottelijoihin oli mennyt. Tuskaa entisestään lisäsi se, ettei Säätytalon tilanteista voinut kommentoida lainkaan. On totta, että kokoomus ja vasemmistoliitto ovat tavoitteineen kaukana toisistaan (puolueilla on eroja), mutta ohjelmiin saatiin hyviä muutoksia ja kompromisseja vasemmiston yhteisin voimin. Jos neuvottelut alkavat alusta oikeiston voimin, on varmaa, että nämä vasemmiston neuvotteluihin tuomat näkemykset pyyhitään pois huonoa omaatuntoa kokematta.
13 päivää neuvotteluita on takana. Mitä ensi viikko tuo tullessaan? Sitä emme tiedä. Mutta politiikka on palannut, se on selvää.
07.01.2011 - 10:12
Vasabladet esitti puolueiden varapuheenjohtajille kysymyksen "Miten saadaan valtion kestävyysvaje umpeen?". Kysymys on suuri, mutta varmasti polttava ensi kevään vaaleissa. Jos tähän kysymykseen olisi yksi oikea vastaus, niin henkilö joka vastauksen tietäisi, olisi todella viisas.
Jokaisella puolueella (ja henkilöllä puolueen sisällä) on oma ja tietenkin se viisain ratkaisu. Minä lähtisin kuromaan kestävyysvajetta umpeen verotuksen kautta.
Viime vaalikausilla on tehty veronalennuksia, jotka mielestäni eivät ole olleet viisaita ja onnistuneita. Päinvastoin. Veronalennukset ovat lisänneet tuloeroja ja köyhyyttä Suomessa. Hyvinvointivaltio on alkanut romuttua.
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että pienituloisimpien verotusta kevennettäisiin ja kaikkein pienimmistä tuloista ei tarvitsisi maksaa veroja lainkaan. Hallituksen linjaus on kuitenkin päinvastainen ja suurimman hyödyn veronkevennyksistä ovat saaneet suurituloisimmat ja pääomatuloilla elävät. Pääomatuloista maksetaan veroa 28 prosenttia ja tämä alhainen veroaste houkuttelee siirtämään verotusta tuloveroista pääomaverotukeen. Näin tekevät ne, joilla siihen on mahdollisuus. Kunnat eivät hyödy mitään pääomaveroista ja näin verokeinottelijat siirtävät veronsa kuntien ulottumattomiin.
Helsingin Sanomien mukaan pääomatulojen verotuotot ovat kasvaneet lähes kaksinkertaisiksi viidessä viime vuodessa ja samassa suhteessa siis pääomatulotkin. Näillä verotuotoilla ei kuitenkaan makseta palveluja kuntiin. Kaiken kukkuraksi pörssin ulkopuolisista yhtiöistä saadut osingot ovat täysin verovapaita 90 000 euroon asti. Perusteluna verovapaudelle pidetään sitä, että yhtiöihin sijoitettuja pääomia on kohdeltava kuin lainapääomaa. Korkotasoksi on määritelty yhdeksän prosenttia eli reilusti enemmän kuin tämän hetken korkotasolla saa tuottoa esim. pankkitalletuksista. Tällaisia osinkoja maksettiin toissa vuonna reilut miljardi euroa.
Minä esitän ratkaisuksi erillisen pääomatuloveron sekä mahdollisuuden 90 000 euron verottomiin osinkoihin poistamista. Sen sijaan kaikki tulot on verotettava yhden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan. Eli verot maksukyvyn mukaan!
Sen sijaan en kannata verotuksen painopisteen siirtämistä kulutukseen. Kun kulutusveroa eli arvonlisäveroa korotetaan, tuntuu se heti ja eniten pieni- ja keskituloisten kukkarossa päivittäin. En myöskään ole valmis leikkaamaan kestävyysvajeen nimissä hyvinvointipalveluja tai sosiaaliturvaa. Päinvastoin. Palveluiden määrää on lisättävä ja laatua parannettava, sillä väestö ikääntyy ja haluan taata kaikille vanhuksille hyvän hoidon.
20.09.2010 - 17:54
Opetusministeri Virkkunen toivoo Taloussanomissa, että oppilaat profiloituisivat nykyistä enemmän jo ala-asteella. Profiloituminen tarkoittaisi enemmän valinnanvapautta.
Meillä on kotona ekaluokkalainen. Me vanhemmat teimme viime keväänä, esikoululaisen puolesta jo suuren valinnan ja valitsimme pojallemme musiikkipainotteisen opetuksen. Jos kuopukseltamme olisi kysytty, hän olisi jatkanut esikoulua päiväkodissa ja jättänyt koko koulun sikseen. Edelleen maanantaiaamuisin pohdimme miksi kouluun pitää taas mennä lyhyeltä tuntuva vapaan viikonlopun jälkeen. Isona ekaluokkalaisesta tulee "työmies" ja työkseen hän tekee "no töitä tietenkin".
Itse pidän suomalaisten lasten etuoikeutena sitä, että kaikille annetaan sama oikeus ja mahdollisuus opiskella saman tasoinen peruskouluopetus huolimatta siitä, mistä päin maata on kotoisin. Tai ainakin näin toivon perusopetuksen tason tällähetkellä olevan.
Esikoisemme valitsi A2 kieleksi saksan ollessaan kolmannella ja "jo" 9-vuotias. Minä hieman jarruttelin tätä toivetta ja pyysin jopa englannin opettajalta mielipidettä. Moneen kertaan mietimme, että kielen opiskelu jatkuisi koko peruskoulun ajan. "Joo, joo. Kyl mä tajuun. Mä haluun silti", sanoi esikoinen. Saksaa on luettu pari vuotta, eikä opiskelu aina ole ollut ruusuista. Niinä hetkinä olen muistuttanut koko peruskoulun kestävästä valinnasta ja tankannut sanoja pojan kanssa.
Suomalainen peruskoulu on monien kansainvälistenkin tutkimusten mukaan erinomainen. Miksi muuttaa sitä hyvää, mikä meillä? Kehitetään epäkohtia, puututaan kiusaamiseen ja harjoitellaan käytöstapoja! Mutta annetaan erilaisten oppijoiden opiskella keskenään, toistensa joukossa. Sekin on oppimisen arvoinen asia.
12.08.2010 - 16:34
Kokoomusnuoret ovat julkaiseet tänään tiedotteen otsikolla "Kokoomusnuoret vastustavat opintotuen sitomista indeksiin".
Aivan käsittämätön asia. Suorastaan pöyristyttävä. Elinkustannuksen nousevat kaiken aikaa, ja opintotuki, muiden tukien tapaan laahaa perässä. Useimmilla opiskelijoilla on rahasta tiukkaa, etenkin, jos nuori on joutunut muuttamaan pois vanhempien luota, syystä tai toisesta.
Koko kuukauden tulot saattavat muodostua opintotuesta ja opintotuen asumislisästä.Sillä rahalla maksaa vuokra ja syö makaroonia ja tonnikalaa, ei juuri muuta. Kokoomusnuoret ehdottavat tiedotteessaan, että opintotuki muuttuisi "kannustavammaksi", jos nopeasti etenevistä opinnoista maksettaisiin korkeampaa opintotukea. Hullu ajatus minusta. Kaikilla ei ole edellytyksiä opiskella nopealla aikataululla. Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ja pelkästään pidempi sairastuminen pudottaisi opiskelijan opitotuen määrää. Olisiko tämä reilua? Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Jenny Nyman toteaa, että "kannustava opintotuki mahdollistaisi yksilöllisen opiskelun, työn ja harrastusten suunnittelun matalammalla opintotuella" (hs.fi). Hän lienee syntynyt kultalusikka suussaan.
11.08.2010 - 22:12
Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen puhui tällä viikolla verotuksesta. Omien sanojensa mukaan Katainen ei haluaisi kiristää työn tekemisen verotusta tai työn teettämisen verotusta, vaan välillisiä veroja, mm. arvonlisä-, eli kulutusveroja.
Kuka sitten oikein maksaa arvonlisäveron (kulutusveron)?
Kulutusverojen tason nostaminen kouraisee rankimmin pienituloisten kukkaroa. Arvonlisäveron korotuksen myötä esimerkiksi vaippojen, pesuaineiden ja vaatteiden hinnat nousevat. Näin ollen lapsiperheiden menot kasvavat riippumatta siitä, ovatko kuukausitulot kaksi- vai kaksikymmentätuhatta euroa. Ei kuulosta järin reilulta, kun pienituloinenkin joutuu pukeutumaan, peseytymään ja syömään. Arvonlisäverojärjestelmä kaipaa sinällään suurta remonttia. Hetemäen verotyöryhmän esittämistä tasaveroajatuksista on luovuttava ja toteutettava oikeudenmukainen verouudistus, joka pohjaa progressiivisuuden lisäämiseen. Arvonlisäverojen tulisi ohjata kulutusta esimerkiksi tukemalla joukkoliikenteen ja työllistävien palveluiden käyttämistä. Myös pääomaveroja on korotettava ja tehtävä ne progressiivisiksi eli tulojen mukaan määräytyväksi vielä tämän vaalikauden aikana. Näin voidaan aidosti tasata tulonjakoa ja samalla lisätä valtion verotuloja. Oikeudenmukaisuutta on lisättävä, köyhyyttä vähennettävä!
|
Kirjoittaja
Aino-Kaisa Pekonen, kansanedustaja Hämeestä
- äiti
- kansanedustaja
- asumisohjaaja, lähihoitaja
- Vasemmiston varapuheenjohtaja
- kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
|
